ENGLANNINSPRINGERSPANIELI

Copyright: Tarja Hovila, Tammikuu 2004

 

Sivulla esiintyvät koirat ovat kaikki esimerkkejä mielestäni erinomaisista rotunsa edustajista, jotka edustavat oikeata englanninspringerspanielityyppiä. Rotumääritelmän tulkintani on muotoutunut niiden 30 vuoden aikana, jotka olen viettänyt tämän ihanan rodun parissa
 

All the dogs in this About Breed page are here as examples of excellent specimens of the breed,
all of correct type in my opinion. Breed standard part is how I personally understand the standard after all these 30 years with this lovely breed.

Unfortunately this page is written only in Finnish language.

 

Kiitos seuraaville henkilöille kuvamateriaalista/
kindest thanks to all, who have given permission to use pics of their wonderful English Springers and other wonderful ESS pics from archives:

Frances ja Robert Jackson, kennel Mompesson, UK
Kate Keely, kennel Alhambra, Australia
Margaret Trask, Sharon Bydder, Darren Skipworth, kennel Fairsky, Australia
Frank Bjerklund ja Stig Kjellewold, kennel Westaway, Norway
Annika ja Harald Ulltveit-Moe, kennel Whisborne, Sweden
Sanna Kavén, kennel Wildomar's, Finland
Marie Merchant, kennel Clanach, Australia
Katariina Puolakkainen, kennel of Skyway, Finland
Marjo Jaakkola, kennel Benton, Finland
Ulla Larsson, kennel Rowntree, Sweden
Riitta ja Olavi Nurmiranta, kennel Springdale Finland


 

Rotumääritelmä
 Breed standard (FCI)


 

SISÄLLYSLUETTELO

Historiaa
Johdanto
Yleisvaikutelma
Ominaispiirteet
Luonne
Mittasuhteet
Pää
Silmät
Korvat
Purenta
Eturaajat ja etukulmaukset
Runko ja lantio
Kaula
Ylälinja ja alalinja
Takaraajat
Käpälät
Häntä
Liikkeet
Karvapeite
Väri
Koko
Ikä ja sen vaikutus arvosteluun

 



 

*****************************************

 

 

RODUN HISTORIAA

 


Korkeajalkaisin ja rakenteeltaan linjakkain kaikista brittiläisistä maaspanieleista.

 

Englanninspringerspanieli on brittiläinen ylösajava lintukoira, jonka tehtävä alunperin oli ajaa riista verkkoon vinttikoirille tai metsästyshaukoille. Joidenkin lähteiden mukaan springerin kanta-isät olivat kulkeutuneet Brittein saarelle Espanjasta Manner-Euroopan kautta jo muinaisten roomalaisten aikana.

Springerien kasvatustyö on todennäköisesti alkanut joskus 1800-luvulla, mutta jo paljon sitä aiemmaltakin ajalta on löytynyt kuvia taikka maalauksia, joissa esiintyy springeriä muistuttavia koiria. Englanninspringerspanielia kutsuttiin silloin norfolkinspanieliksi kreivi Norfolkin mukaan, vaikkakaan kreivi itse ei oikeastaan asunut Norfolkissa, vaan Sussexissa. Vuonna 1902 rodun nimi muutettiin virallisesti Englanninspringerspanieliksi, jolloin tämä rotu hyväksyttiin Englannin Kennelklubin rotukirjaan.

Englanninspringerspanieli on sittemmin yleistynyt hiljalleen niin, että rotua on käytännössä kaikkialla maailmassa. Erityisen runsaasti springereitä USA:ssa, jossa vuotuiset rekisteröintiluvut ovat viisinumeroisia. Suomeen ensimmäiset Englanninspringerit tulivat jo 1920-luvulla, jolloin Väinö Donner tuotti kaksi koiraa Englannista. Varsinainen aktiivinen kasvatustyö alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla. Etenkin sen loppupuolelta alkaen rotu alkoi vakiinnuttaa asemaansa suosittuna rotuna monipuolisten käyttöominaisuuksiensa ja hyvien perhekoira ominaisuuksiensa ansiosta. Suuri ansio rodun aseman vakiintumiseen oli mm. kennel of Skyway'n ansiokkaalla kasvatustyöllä. Rotu tuli tunnetummaksi heidän tuotettuaan ja kasvatettuaan hyvin menestykseitä springereitä niin näyttely- kuin käyttöpuolellakin. Rodun rekisteröintiluvut ovat viimeisen vuosikymmenen aikana vakiintuneet 200-300 tasolle vuosittain.
 

 

 

*****************************************



 

JOHDANTO


 


Hyvin kaunis erinomaista tyyppiä edustava narttu työssään.

 

Englanninspringerspanieli on käyttöominaisuuksiltaan lähinnä ylösajava lintukoira ja sillä on erinomaiset metsästysominaisuudet. Se on sekä fyysisesti että psyykkisesti vahva, rakenteeltaan kestävään raviin tarkoitettu ja kykenevä koira, joka soveltuu liikkumaan ulkona ympärivuotisesti ja kestämään vesityöskentelyn kylmässäkin vedessä. Seurallisen ja miellyttämishaluisen luonteensa ansiosta se soveltuu mainiosti perhekoiraksi ja valtaosa kannastamme onkin näitä koiria. Se on myös sangen oppimishaluinen ja kohtuullisen helppo kouluttaa kilpailukykyiseksi tottelevaisuuskoiraksi. Springerin kanssa voi harrastaa hyvin säilyneiden metsästysvaistojen ja helpon koulutettavuutensa sekä oppimishalunsa takia myös monia muita lajeja kuten esimerkiksi jäljestämistä, agilityä jne.

Englanninspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen, ryhdikäs ja linjakas koira. Sen rintakehä on syvä ja tilava ja raajat ovat vahvat. Kaunispiirteinen pää on sopusoinnussa runkoon ja urokset ja nartut erottuvat selvästi. Liikkeiden tulee ehdottomasti olla vapaat ja maatavoittavat, kestävään raviin soveltuvat.
Springerillä on täysin omanlaisensa liikuntatapa: se heittää liikkuessaan eturaajojaan lavoista suoraan eteenpäin, takapotku on voimakas antaen liikkeeseen voimaa. Tämä ainutlaatuinen piirre on yksi sen selvimmistä rotumerkeistä ja sen säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää oikeaa rotutyyppiä ajatellen. Karvapeite on suora ja tiivis sekä säänkestävä. Häntä ei saa nousta liikkuessa selkälinjan yläpuolelle. Springerin säkäkorkeus on keskimäärin 51 cm. Tyypillinen englanninspringerspanieli on ystävällinen, innokas miellyttämään, oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Arkuutta ja aggressiivisuutta ei saa esiintyä.


 

 

*****************************************

 

 

ROTUMÄÄRITELMÄN TULKINTAA


 

KAARI ON AVAINSANA ENGLANNINSPRINGERSPANIELIN ROTUHIENOUKSIEN YMMÄRTÄMISEEN


 


Sopusuhtainen, kauniit sulavat linjat omaava feminiininen narttu,
jolla on oikeat mittasuhteet, sopiva vahvuus ja jalous

 

Englanninspringerspanielin rotumääritelmässä on monessa kohdassa löydettävissä sana kaari tai kaareutuva. Vaikka springerspanieli on toisaalta vahva ja voimakas, on se toisaalta myös hyvin sulavalinjainen koira, jonka monet eri osat yhdistyvät sulavasti toisiinsa melko pitkien kaarevien osien avulla. Monia kaaria vaativa rotumääritelmä ei mitenkään kehota arvostamaan laatikkomaisia, kulmikkaita, neliömäisiä, suoraviivaisia tai virtaviivaisia 'yleiskoiria', joita rodussa kuitenkin paljon näkee nykyään.
Kaarien ja pehmeiden muotojen katoamien liittyy usein niin sanottuun rotutyypin köyhtymiseen. Rotutyypiltään köyhtynyt englanninspringerspanieli on sinänsä siistin ja asiallisen ulkomuodon sekä anatomian yleisesti ottaen omaava koira, jolta puuttuu suurin osa tai peräti kaikki rotuhienouksista. Tälläiset koirat ovat se miina, johon on helppo langeta, mikäli ei ole hyvin perehtynyt rotuun ja rotumääritelmään sekä rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja sen edellyttämään nimeomaaan springerille tyypilliseen liikuntatapaan.


Maskuliininen, sopusuhtainen, vahva ja samalla linjakas uros, kaunis ylälinja,
hyvä pään profiili, seisoo hyvin raajoillaan, tasapainoisesti kulmautunut,
oikea hännänkiinnitys


 

 

*****************************************



 

YLEISVAIKUTELMA


 

”Sopusuhtainen, tiivis, vahva, iloinen, toiminnallinen.
Korkeajalkaisin ja rakenteeltaan linjakkain kaikista brittiläisistä maaspanieleista.”

 


Kaunis, linjakas ja sopusuhtainen narttu jolla hyvät mittasuhteet
ja sopiva vahvuus, sopusuhtaiset kulmaukset, hyvä pään profiili

 

Kauniisti sanottuna englanninspringerissä yhtyvät jalous ja voima mitä ihastuttavimmalla tavalla.
Koska englanninspringerspanielin alkuperäinen tehtävä, riistan ylösajaminen raskaissakin maastoissa, edellyttää hyvää kestävyyttä, on sen rakenteeen oltava nimenomaan kestävään työhön sopiva. Rakenteeltaan sen tulee pystyä kestävään raviin ja työskentelyyn raskaassakin maastossa. Koirien,joiden käyttötarkoitus on kestävään työhön sopiva, rakenteelta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia: tasapainoiset, käyttökelpoiset ja hyvät kulmaukset edessä ja takana, tarpeeksi pitkä kaulan pituus ja voimakkuus, vahva mutta samalla myös jonkinverran joustava takaosa, tilava rintakehä, hyvä raajojen pituus, tiivis hyvä lihaksisto. Englanninspringerspanieli on sopusuhtainen, liioittelematon koira, mutta siinä pitää kuitenkin olla riittävästi ’ulottuvuuksia’; se ei saa olla liian lyhytlinjainen.

Hyvin palkitun englanninspringerspanielin tulisi antaa itsestään aktiivinen ja toiminnallinen vaikutelma. Flegmaattisuus, arkuus ja alakuloisuus eivät ole rodunomaisia piirteitä. Englanninspringerspanielin pitää näyttää siltä, että sillä on hauskaa ja että se on aina valmiina toimintaan. Levoton aktiivisuus ei ole kuitenkaan toivottavaa. Tyypillisellä iloisella ja aktiivisella springerillä häntä heiluu iloisesti.

Rakenteeltaan englanninspringerspanielin tulee siis olla ennenkaikkea tasapainoinen ja sopusuhtainen sekä näyttää ei ainoastaan linjakkaalta, mutta samalla myöskin tarpeeksi voimakkaalta ja lihaksikkaalta. Pitää aina muistaa, että kyseessä on alkuperältäänkäyttökoirarotu. Metsästysominaisuudet on toistaiseksi maassamme kyetty hyvinkin säilyttämään tässä rodussa saman turkin alla kuin ulkoinen kauneus ja rodunomaisuus. Mikäli englanninspringerspanielilla on tyypillinen, rodunomainen ja toiminnallinen luonne, korreloi se usein hyvin myös sen metsästysominaisuuksiin positiivisella tavalla.

 


Englanninspringerspanieli on upea näky työskennellessään.
Huomaa pitkä voimakas askel myös hitaassa käynnissä sekä
erittäin hyvin kehittynyt lihaksisto ja kauniit linjat sekä luuston vahvuus.


 



 

*****************************************



 

OMINAISPIIRTEET


 

”Rotu on vanha ja alkuperältään puhdas, vanhin kaikista lintukoirista;
sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli riistan löytäminen ja sen ajo verkkoon, haukoille tai vinttikoirille. Nykyisin käytetään löytämään, ylösajamaan ja noutamaan.”

Suomessa kuten muissakin pohjoismaissa springerikasvattajat pääsääntöisesti pyrkivät kasvattamaan ulkonäöltään ja luonteeltaan rotumääritelmän mukaisia koiria, jotka myös omaavat rodulle kuuluvat metsästystaipumukset. Maassamme on kuitenkin jonkin verran myös ns ’field trial’ tyyppiä, jotka ulkonäöltään poikkeavat niin paljon rotumääritelmästä, että niitä ei voida palkita näyttelyssä.
Rodun kotimaassa on sekä näyttelylinjan koiria että field trial tyyppisiä, mutta pääsääntöisesti sielläkin metsästystaipumukset ovat tallella myös näyttelylinjaisilla koirilla.

Amerikkalainen rotumääritelmä poikkeaa joiltakin osin rodun alkuperämaan rotumääritelmästä. USAssa on erikseen ’showlinjan’ springerit ja ’field trial’ linjaiset. Show -tyyppiset springerit siellä poikkeavat tyypiltään, mittasuhteiltaan , päiltään, kooltaan, turkiltaan jne huomattavasti eurooppalaisista springereistä, paljon enemmän kuin rotumääritelmien pienistä eroista voisi päätellä.

 

 

*****************************************



 

LUONNE
 

 

"Ystävällinen, iloisesti suhtautuva ja miellyttämishaluinen.
Arkuus ja hyökkäävyys pahoja virheitä."
Springerspanielit ovat pääsääntöisesti erittäin sosiaalisia lajikumppaneitaan ja ihmisiä kohtaan. Perheen ja ihmisten parissa springerit ovat vallan mainioita seurakoiria ja tulevat mainiosti pitkämielisinä koirina toimeen myös pienten lasten kanssa, ja ne suhtautuvat positiivisesti ja iloisen tuttavallisesti myös vieraisiin ihmisiin.

Englanninspringerspanieli on hyvin sopeutuvainen koira. Vaikka rodun metsästysvaistot ovatkin hyvin säilyneet, viihtyy springeri myös pelkkänä perhekoirana. Miellyttämishalunsa takia se on helposti koulutettavissa tottelevaisuuteen.

- voimakas arkuus ei ole tälle rodulle tyypillistä
- myöskin liiallinen levottomuus ja stressiherkkyys ovat ei-toivottuja piirteitä
- aggressiivisuus ja hyökkäävyys ovat täysin epätyypillisiä piirteitä

 


 

*****************************************


 

MITTASUHTEET

 


Tasapainoinen, kaunislinjainen ja mittasuhteiltaan oikea narttu.
Erinomaiset linjat ja mittasuhteet myös päässä.

 

Runko: ”Ei liian lyhyt, ei liian pitkä”
Englanninspringeri on kynologiselta tyypiltään kestävä ravaaja, joten sen tulee olla korkeuttaan hieman pidempi. Nartut ovat ja saavatkin olla hieman pidempirunkoisia kuin urokset. Springeri ei saa liian olla neliömäinen, koska sen liikkeet ovat täysin omanlaisensa ja vaativat riittävästi tilaa myös rungon alla.

Rintakehän syvyys on noin puolet korkeudesta. Päässä kuonon pituus on sama kuin kallon pituus.
Rotumääritelmän kuvaus ’korkearaajaisin ja rakenteeltaan linjakkain kaikista brittiläisistä maaaspanieleista’ edellyttää mielestäni hyviä ’ulottuvuuksia’; liian lyhytlinjainen ja/tai matalaraajainen englanninspringeri ei voi näyttää kovin linjakkaalta. Usein lyhytlinjaisilla koirilla on sekä liian lyhyt pää että liian lyhyt kaula, sekä liian lyhyt runko, jotka kaikki vaikeuttavat osaltaan sen mahdollisuuksia pärjätä kestävyyttä vaativassa metsästyksessä raskaissa maastoissa. Lyhytkaulaisen koiran on työläämpi poimia riistaa, lyhytkuonoisen koiran suuhun riista ei mahdu hyvin ja liian lyhytrunkoinen ei kykene kestävään raviin.

Liiallinen rungon pituus ei juurikaan ole nykyään ongelma tällä rodulla, vaan ennemminkin liian lyhyet rungot ja muutenkin lyhyys esimerkiksi päissä, kauloissa, lantioissa jne. Springerin oikeaoppiset liikkeet vaativat raajoille kunnon tilan rungon alla. Mittasuhteiltaan liian korkearaajaisia nykyään näkee harvemmin kun taas matalaraajaisuus on yleistymään päin.

 


Mittasuhteiltaan ja linjoiltaan erinomainen kaunis uros.


 

 

*****************************************


 

PÄÄ

 

 

”Kallo keskipitkä, lievästi pyöristynyt, melko leveä. Nousee kuonolta muodostaen selvän otsapenkereen ja kulmakaaret. Silmien välissä uurre. Niskakyhmy ei liian ulkoneva. Posket sileät, kuono ja kallo samanpituiset. Kuono melko leveä ja syvä, sileä silmien alta, huulet melko syvät ja neliömäiset. Sieraimet hyvin kehittyneet.”

Englanninspringerspanielien näyttelyarvosteluissa lukee usein "kaunis pää" tai "hyvä pää" ilman syvällisempää analyysiä. Englanninspringerspanielilla voi toki usein olla kaunis ns. yleiskoiran pää, mutta sellaisia kauniita päitä, joissa olisi edes useimmat rotutyypilliset yksityiskohdat, toivoisi näkevänsä vielä useammin.



"Kallo keskipitkä, lievästi pyöristynyt, melko leveä."
Yleinen ongelma on liian leveät ja karkeat sekä pyöreät kallot. Usein karkeaan päähän liittyy myös koko pään lyhyys ja etenkin liian lyhyitä kuono-osia on paljon. Päässä tulee olla riittävästi pituutta ja myöskin jaloutta; vaikka kallo on melko leveä, on se hienosti muotoutunut, kaunispiirteinen ja puhdaslinjainen. Kallon ja kuono-osan linjojen kuuluu olla yhdensuuntaiset. Jonkin verran on myös liian takaluisuja kalloja sekä liian 'kulmikkaita' kalloja, joista puuttuu hieno viimeistely se muotoilussa.

Englanninspringerillä tulee olla kunnollinen selvä otsapenger. Liian niukkoja otsapenkereitä lienee enemmän nykyään kuin liian jyrkkiä.
Otsapenkereeseen sisältyy myös toinen rotuhienous: otsauurre. Silmien yläpuolelta tulee löytyä selvät kauniit kulmakaaret. Yleensä ottaen springerin otsanseutu kaikkine rotuhienouksineen yhdessä silmien oikeamuotoisuuden ja oikean sijainnin sekä tumman värin kanssa on keskeinen osa-alue sen rodunomaisen valppaan, ystävällisen ja lempeän ilmeen luomisessa. Vaaleat silmät antavat yleensä liian terävän tai kylmän ilmeen. Liian pyöreät ja ulkonevat silmät pilaavat ilmeen täydellisesti. Liian pienet silmät ovat tuiman näköiset ja altistavat luomisairauksille.
Silmien tulee olla mantelin muotoiset, mutta valitettavasti liian usein nähdään liian pyöreitä silmiä, jotka antavat tuijottavan epätyypillisen ilmeen.


 

"Posket ovat sileät, kuono ja kallo samanpituiset, kuono melko leveä ja syvä; sileä silmien alta; huulet melko syvät ja neliömäiset Sieraimet hyvin kehittyneet”

Tavallisia virheitä ovat kapeakuonoisuus ja toisaalta myöskin liiallinen huulien runsaus, liian riippuvat huulet. Edellä jo mainittiin liian lyhyiden kuonojen olevan tavallisia, samoin kevyitä alaleukoja myös on.
Kuonon selän tulisi olla tasaisen vahva. Usein kuitenkin näkyy kuonon tyvestä kovertuneita kuonoja ja/tai kapeita/kapenevia kuono -osia. Kuitenkin springerin työkoirana pitäisi omata ennen kaikkea riittävän tilava kuono-osa vahvoine leukoineen, jotta se vaivatta kykenee kantamaan kookkaatkin linnut. Englanninspringerin kuono-osan tulee olla ’mussu’; siinä tulee olla pehmeät ja täyteläiset huulet.

Pigmentti sekä kirsussa että silmien ympärillä tulee olla värin mukainen , mustavalkoisilla musta ja maksavalkoislla tumma maksa. Pohjoismaissa liian niukka pigmentti on harvinainen ongelma, mutta esimerkiksi USAssa se on todellinen ongelma, yksi niistä, joihin kasvattajat todella nykyään yrittävät paneutua, jotta se saataisiin korjattua. Siellä on jalostettu värit pilkuttomiksi, ns. ’ticking’ pois ja sen myötä pigmentin puute on yleistynyt. Oikea pigmentti viimeistelee rotutyypillisen ilmeen. Kirsu on melko suuri ja sieraimet hyvin kehittyneet.

 


Hyvinkehittynyt kirsu, kauniit ilmeikkäät tummat silmät,
hyvät kulmakaaret, erinomainen pigmentti.


 

 

*****************************************


 

SILMÄT


 

 

”Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, eivät ulkonevat eivätkä liian syvällä,
hyvin asettuneet (sidekalvo ei saa näkyä). Ilme valpas ja ystävällinen.
Tumman pähkinänruskeat. Vaaleat silmät virheelliset.”
Vaaleat silmät ovat melko tavallinen ongelma. Springerien silmät tummuvat jopa 3 vuoden ikään asti, joten jos nuorella koiralla on hieman vaaleat silmät, aika korjannee sitä aika paljon. Sen sijaan jos ne ovat keltaiset, eivät ne kyllä ajankaan kanssa tummu tarpeeksi. Silmien koko on enimmäkseen oikea, mutta muoto on aivan liian usein liian pyöreä. Pyöreät silmät pilaavat ilmeen, ja ilme muuttuu entistä epätyypillisemmäksi, jos silmät ovat myös liian vaaleat. Liian pienet, pyöreät ja vaaleat silmät tekevät usein terävän tai pistävän, tuijottavan ilmeen, joka ei ole mitenkään vetoava eikä rodunomainen. Oikeanlainen ilme on lepotilassa äärimmäisen levollinen, ystävällinen, lempeä; ikään kuin kuin koira hymyilisi. Valppaana ollessa springerin ilme muuttuu kiinnostuneeksi, silmät ovat hieman pyöreämmän näköiset, säilyttäen kuitenkin ystävällisen ja lempeän sävyn.


 

*****************************************



 

KORVAT
 

”Liuskamaiset, melko pitkät ja leveät, melko lähellä päätä.
Asettuneet silmien tasalle. Hapsuiset.”
Korvien asento hieman vaihtelee koiran viretilan mukaan. Valpastuneena springeri nostaa korviaan hieman ylöspäin ja ne eivät ole aivan niin lähellä päätä kuin lepotilassa. Lepotilassa ne saattavat etenkin koiran mielistellessä laskea hieman silmien tason alapuolellekin; korvien asennosta on helppo ’lukea springerin ajatuksia’.Korvat ja niiden asento taikka hapsutus eivät kuitenkaan ole keskeisempiä osa-alueita springerin ulkomuotseikoissa.


 

 

*****************************************

 

 

PURENTA

 

”Säännöllinen ja täydellinen leikkaava purenta,
ts. alaleuan etuhampaat koskettavat tiiviisti yläleuan etuhampaiden takapintaa.
Hampaat suorassa kulmassa luihin nähden. Leuat vahvat.”
Springerillä on siis normaali leikkaava purenta. Hammaspuutokset eivät ole olleet rodun ongelma. Ala- ja yläpurentoja on jonkin verran. Lisäksi on jonkin verran ahtaita kulmahampaita, toisinsanoen kulmahammas on väärässä asennossa ja osuu kitalakeen. Usein tämä virhe liittyy liian kapeaan ja kevyeen alaleukaan, mikä ei ole toivottavaa ottaen huomioon rodun käyttötarkoituksen.

 


 

*****************************************



 

ETURAAJAT JA ETUKULMAUKSET


 

 

”Suorat ja vahvaluiset. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset.
Välikämmenet vahvat ja joustavat.”
Eturaajat ovat suorat, vahvat ja lihaksikkaat. Niiden tulee olla selvästi rungon alla,oikea kohta sijaitsee suurinpiirtein lavan yläreunasta katsoen piirrettäessä kohtisuora linja alas kyynärpäähän saakka. Lapaluu ja olkavarsi muodostavat lähes 90 asteen kulmauksen.
Lapaluun pitää olla taakse asettunut ja olkavarren pitäisi todellakin olla siis lähes 90 asteen kulmassa siihen nähden, mutta useimmiten asia ei näin ole. Olkavarret ovat enimmäkseen sekä liian lyhyitä että piikkisuoria, minkä takia etuliikkeistä ei tule rodunomainen, vaan lyhyt ja töksähtävä.
Kauniisti kaareutuva pitkähkö lihaksikas niska liittyy kauniisti ja sulavasti kauniisti taakse asettuneeseen lapaan, muodostaen englanninspringerspanielin täysin omanlaisia liikkeitä ajatellen erittäin tärkeän avainkohdan.

Kyynärpäiden tulee olla tiiviiisti rungon myötäiset. Välikämmenet ovat vahvat ja niiden pitää olla myös joustavat ajatellen englanninspringerien rotumääritelmän mukaista upeaa, kaunista, täysin omanlaistaan etuaskelta, jonka tulee saada laskeutua joustavasti ja kauniisti maahan.

Virheellisiä etuosia on valitettavasti maassamme todella paljon, oikeastaan ikävä kyllä suurin osa. Oikeanlainen etuosa on tälle rodulle kuitenkin yksi keskeisimmistä osa –alueista, koska vain sellainen mahdollistaa englanninspringerille sen täydellisesti omanlaisensa rotuyksityiskohdan: sen tulee pystyä heittämään eturaajojaan pitkälle eteen vaivattomasti ja kauniisti ja pystyä vielä laskemaan eturaaja liikkeen loppuvaiheessa sulavasti ja joustavasti maahan.

Nykyään etukulmaukset ovat pääsääntöisesti aivan liian suoria. Hiljalleen eturaajojen sijainti on siirtymässä monilla koirilla aivan liian eteen, ne eivät enää ole rungon alla oikeaoppisesti, vaan turhan edessä, jolloin painopiste siirtyy liian eteen. Tällöin liikkeessä katoaa tasapaino, eturaajojen liikkeen yhteys runkoon ja takaosaan katkeaa ja liikkeiden koordinaatio katoaa myös. Liian suorat etukulmaukset yhdessä mahdollisesti voimakkaasti kulmautuneen takaosan kanssa vievät liikkeiltä tehoa pois. Ei ole hyötyä voimakkaasta takapotkusta, jos etuliikkeiden riittävän pitkä ulottuma etukulmauksien puolesta ei ole edes mahdollista.

Toisaalta, jos takaosa on ylikulmautunut se vie myös tehoa takapotkusta pois, eli liikkeiden tehokkuus pienenee sitäkin kautta ja toisaalta liikkeisiin kulutettu energiamäärä tehottomuuden myötä kasvaa ja edellytykset kestävään raviin heikkenevät tuntuvasti.

 


 

*****************************************


 

RUNKO JA LANTIO

 


 Tilava, syvä runko ja viisto lantio, hyvä matala hännänkiinnitys-

 

"Vahva, ei liian pitkä eikä lyhyt. Syvä, hyvin kehittynyt rintakehä, kylkiluut hyvin kaareutuneet: Lanne lihaksikas, vahva ja kevyesti kaareutuva."
- Jälleen lisää kaaria. Jotta nämä kaikki kaaret saavat tarpeeksi tilaa samoin kuin springerin pitkät liikkeet, tulee springerin lolla hieman korkeuttaan pidempi, niin kuin kestävään raviin pystyvät rodut yleensäkin ovat.

- Rintakehän tulee olla tilava ja syvä, jotta keuhkoilla on riittävästi tilaa laajentua kunnollisen hapetuksen turvaamiseksi lihasten hapentarpeen kasvaessa kestävässä työsuorituksessa . Kylkiluut ovat kauniisti kaareutuneet, mutta rintakehän muoto ei saa olla kuitenkaan tynnyrimäinen.

- Eturinta on selvästi erottuva ja rintakehän tulee olla riittävän syvä, noin kyynärpäähän asti, ja riittävän pitkä.

- Lanne on lihaksikas, vahva ja kevyesti kaareutunut. Lanteen tulee olla myös joustava, jotta se toimii oikein koiran ottaessa pitkää maatavoittavaa askelta. Springerillä tulee erottua selvä vyötärö; se ei saa olla yhtä pötköä eikä tasapaksun näköinen ylhäältä päin tarkasteltuna.

- Yleisiä virheitä ovat tilavan rintakehän puute, kaarien puute, liian litteät ja kapeat rintakehät, rinnan syvyyden puute eturinnan sekä myöskin rintakehän pituuden puute. Usein lanne on liian pitkä ja rintakehä liian lyhyt.

- Liian lyhyet , kapeat ja jyrkät lantiot ovat myös erittäin tavallinen ongelma, ja ne näkyvät ponnettomina tehottomina takaliikkeinä.

- Oikea lantion asento on springerillä ravaajana lievästi viisto, noin 30 astetta. Lantion tulee olla lihaksikas, pakarat ovat hyvin kehittyneet; springerillä on iso, leveä takapuoli. Oikea-asentoinen lantio on tärkeä, koska se mahdollistaa parhaan voiman takapotkuun

 

Erinomaisia sopusuhtaisia narttuja, joilla on erittäin hyvät rungot, raajat, hännänkiinnitykset

 

 

*****************************************


 

KAULA

 


Upea kaula, joka liittyy kauniisti ja sulavasti
hyvin asettuneisiin viistoihin lapoihin.

 

Kun tällainen kauniisti kaareutuva kaula liittyy oikea-asentoisiin lapoihin, muodostuu siitä silmää hivelevän upea yksityiskohta. Koska springeri todellakin on brittiläisistä maaspanieleista korkearaajaisin, tulee sen kaulan luonnollisesti olla melko pitkä, jotta se pystyy vaivattomasti metsässä käyttämään maavainuaankin ja poimimaan riistan vauhdista suuhunsa.

Erittän yleinen virhe on lyhyt kaula, joka usein vielä liittyy töksähtäen etuasentoisiin lapoihin, jolloin liitoskohtaan muodostuu ruma jopa 90 asteen kulma. Kaunis ei ole myöskään pitkä ohut lihakseton ja kaareton kaula. Kaulan lihaksikkuus ja vahvuus ovat tärkeitä, samoin sen kaari ja luonnollinen kapeneminen päätä kohden mennessä.


 

 

*****************************************


 

YLÄLINJA JA ALALINJA


 


 Kaunis narttu, jolla oikea ylä- ja alalinja. Oikea hännänkiinnitys.
Huomaa myös kauniisti kaareutunut polvikulmaus.

 

Englanninspringerin ylä- ja alalinja ovat sulavalinjaiset ja kauniisti sopusoinnussa toistensa kanssa. Niskakyhmy on heikosti erottuva, sitten seuraa melko pitkä ja kauniisti kaareutuva niska, joka liittyy sulavasti taakseasettuneisiin viistoihin lapoihin. Selkälinja on lähes suora, selkä ja lanne ovat vahvat, lanne kauniisti kaareutuva, lantio viisto ja lihaksiskas, häntä matalalle kiinnittynyt. Alalinjassa näkyy kuiva jalo kaula, selvä eturinta, kyynärpäiden tasolle ulottuva rintakehän kaari, joka lievästi nousee takaosaa kohden mennessä, mutta ei kuroudu, ei siis nouse liikaa. Vyötärö erottuu, leveä lihaksiskas reisi ja sen kulmautuminen polvessa muodostaa kaarevan linjan , joka jatkuu kohtalaisen pituisen säären muodossa vahvaan kintereeseen asti.

Tavallisia virheitä ovat sulavalinjaisuuden puuttuminen, töksähtävät niska/lapaliitokset, liian latteat, suorat/lyhyet lantiot ja/tai liian jyrkät lantiot ja niiden aiheuttamat muutokset ylälinjassa. Kauniiden kaulojen puute on tavallista, samoin etu- ja takaosien kulmauksien virheisiin liittyvät muutokset ääriviivoissa.

 


Hyvin sopusuhtainen feminiininen narttu, jolla hyvin harmoniset ääriviivat ja mittasuhteet.


 

 

*****************************************



 

TAKARAAJAT

 


Sopusuhtaisesti kulmautunut, seisoo hyvin raajoillaan,
kauniisti kulmautunut polvi, leveät reidet, vahvat ja vakaat kintereet


 

"Matala kinner. Polvet ja kintereet kohtalaisesti kulmautuneet.
Reidet leveät ja lihaksikkaat sekä hyvin kehittyneet."
Tavallisia virheitä ovat korkeat kintereet, kapeat reidet ja heikosti kulmautunut kinner. Tavallinen virhe on liian korkealle sijoittunut polvi, jolloin sääri yleensä on pitkä ja suora muodostaen epätyypillisen linjan sekä seistessä että liikkuessa. Polvinivel ei tällöin liikkeessä pysty antamaan springerille tyypillistä voimakasta takapotkua, vaan takajalka liikkuu ponnettoman näköisesti heilurimaisesti taakse. Mikäli takaraajan kulmaukset ja muut asiat ovat oikein muodostuneet, syntyy takaraajan etupuolelle jälleen tuo kaunis kaari. Takaraajojen tavallinen virhe on myös epävakaat ja/tai sisäänpäin kääntyneet kintereet, jolloin koko takaosa on huteran tuntuinen eikä koira seiso vakaasti raajoillaan. Kintereiden epävakaus näkyy myös liikkeissä.


 

 

*****************************************

 

 

KÄPÄLÄT

 

”Tiiviit, kiinteät ja pyöreät. Päkiät vahvat ja paksut.”
Tavallisia virheitä ovat liian litteät käpälät, liian suuria käpäliä ei juurikaan näy.


 

 

*****************************************

 

 

HÄNTÄ

 

”Matalalle kiinnittynyt, ei yli selkälinjan nouseva.
Hapsuinen ja eloisasti liikkuva. Tavallisesti typistetty.”
Hännän tulee olla matalalle kiinnittynyt, eikä se liikkuessa saa nousta yli selkälinjan. Tavallisia virheitä ovat muun muassa liian korkealle kiinnittynyt häntä, joka helposti myös nousee yli selkälinjan. Tämä virhe liittyy usein liian lyhyeen ja latteaan lantioon.

Nyt kun typistyskielto on astunut voimaan, häntä on entistä näkyvämpi osa kokonaisuutta. Pystyhäntäisyys pilaa entistä näkyvämmin ylälinjaa. Pitkähäntäisistä osa on osoittautunut myös kippurahäntäisiksi. Tämä ei ole rodunomainen tapa kantaa ja käyttää häntää springerille. Se on myös otettava huomioon virheenä muiden joukossa, koska jalostuksella se on pois kitkettävissä. Tässä vaiheessa, häntien tultua juuri koko pituudessaan esiin ongelmineen, ei kuitenkaan kannata laittaa häntävirheille suhteettoman suurta painoarvoa. Häntä ei saisi myöskään olla 'kuollut' häntä. Koska springerin pitäisi antaa itsestään iloinen, aktiivinen ja toiminnallinen kuva, on se yleisolemukseltaan iloinen hännänheiluttaja.

 


Fantastinen, pitkä ulottuva etuaskel ja erinomainen voimakas takapotku.
Huomaa myös kauniisti selkälinjan jatkeena kannettu häntä


 

 

*****************************************
 

 

LIIKKEET

 

 

"Täysin omanlaisensa. Eturaajat heilahtavat suorina lavoista eteen heittäen käpäliä pitkälle vapaasti ja vaivattomasti. Kintereet liikkuvat pitkälle rungon alle eturaajojen suuntaisesti. Hitaassa liikkeessä tasa-astunta usein tyypillistä."
Liikkeet ovat koiran terverakenteisuuden ja rotutyypin mittari. Mikäli koira ei liiku rodulleen tyypillisellä tavalla, se ei voi olla erinomainen rotunsa edustaja. Siksi onkin syytä tarkastella lähemmin rotumääritelmän tätä osa-aluetta ja tulkita sen sisältöä hieman laajemmin.


Englanninspringerspanielin rodunomainen liikunta

Englanninspringerspanielin liikkeet ovat täysin omanlaisensa: eturaajat heilahtavat suoraan lavoista eteen heittäen käpälät pitkälle vapaasti ja vaivattomasti. Kintereet liikkuvat pitkälle rungon alle eturaajojen suuntaisesti. Hitaassa liikkeessä tasa-astunta on usein tyypillistä.
Tällainen liikunta edellyttää hyvin kulmautunutta etu- ja takaosaa; niiden kulmausten tulee olla tasapainossa keskenään. Voima liikkeeseen tulee takapotkusta, etuosan kulmaukset määräävät pisimmän mahdollisen liikkeen ulottuman eteen. Tavallisimpia virheitä englanninspringerin liikkeissä on liian lyhyt etuaskel. Myös takaraajan ponneton suoraviivainen heiluriliike taaksepäin vailla kunnon takapotkua sekä liian ahtaat takaliikkeet ovat tavallisia. Vaikka springeri on tiivis koira, sen ei pidä olla liian tiivis, jotta se pystyy rennosti liikkumaan rotumääritelmän edellyttämällä tavalla. Etenkin nuoret koirat ovat usein turhankin löysiä, mikä kuitenkin yleensä korjaantuu kehityksen myötä. .


1. Etuliikkeet

Koska englanninspringeri siis heittää eturaajat lavoista lähtien pitkälle eteen, niin on loogista, että edestä päin tarkasteltuna hyvin liikkuva springeri näyttää ylävartaloltaan hieman pehmeältä. Lapojen ja olkavarsien työntyessä molemmmin puolin vuorotahtia eteenpäin ylävartalo ikään kuin "elää" liikkeen tahdissa jonkin verran. Mikäli koiralla on virheelliset lyhyet etuliikkeet, jolloin liike tapahtuu usein lähinnä kyynärvarren ja ranteiden varassa, pysyy ylävartalo hyvinkin vakaana edestäpäin katsottuna. Tällaista etuliikuntaa voidaan helposti erehtyä pitämään oikeana.
Kehittyvän nuoren koiran etuliikkeissä tämä oikeanlainen pehmeys näkyy usein korostuneena, etenkin jos kyseessä on sellainen yksilö, jolla on rakenteensa puolesta potentiaalia kehittyä hyväksi liikkujaksi. Nuoren, kehittyvän koiran lihaksisto, nivelet ja luusto eivät ole vielä sillä tavalla valmiit, että se pystyisi täydellisesti koordinoimaan liikkeensä. Yleisesti ottaen springerin voidaan katsoa olevan "valmis" kehitykseltään noin kolmen vuoden iässä.
Eturaajat heilahtavat suorina eteen ja niiden tulee pudota maahan suoraan, ilman että ranteet varsinaisesti taittuvat suuntaan tai toiseen. Maahan osuessaan eturaajat ovat joustavan näköiset; ne eivät asetu maahan terävästi tai töksähtäen. Joustavuus taas edellyttää ranteilta noin 20 asteen rannekulmausta, ranteet siis eivät saa olla liian suorat ja jäykät.

 



 

2. Sivuliikkeet

Sivulta tarkasteltuna englanninspringerspanielin askel on pitkä, joustava ja voimakas. Liike on voimakkaasti eteenpäin vievää. Liikeradat pysyvät melko matalina; vaikka eturaajat heitetään suoraan eteen, niitä ei nosteta korkealle. Takaraajat käyvät pitkällä rungon alla, josta lähtee voimakas takapotku alkuun liikkeen jatkuessa sulavasti kauas rungon taakse. Takaraajan ollessa pisimmällä rungon alla ovat polvi- ja kinnernivelet koukistuneena, valmiina potkaisemaan kunnon työntöliikkeen taaksepäin. Koko takapotkun ajan säilyy takaraajan polvi- ja kinnerkulmauskohdat nähtävissä; takaraajat eivät ojennu aivan piikkisuoran näköisiksi. Polvinivelen toiminta liikkeessä on vaivattoman näköistä ja selvästi näkyvissä, kuinka nivelen voimansiirto taakse tapahtuu. Melko tavallinen näky kuitenkin on se, että takaraajat heiluvat melko suorina edestakaisin ilman tehokasta nivelten yhteistoimintaa ja koordinaatiota.
Takapotkussa ei tällöin ole vaadittua voimaa ja joustoa ja koira ei pääse hyvin eteenpäin. Usein tällaiseen heiluriliikkeeseen ovat syinä liian suora/lyhyt lantio ja/tai liian korkealla sijaitseva polvinivel. Ponnettomat ja voimattomat takaliikkeet ovat vakava virhe ajatellen rodun käyttötarkoitusta. Oikea liike ei anna kepeää eikä myöskään nopeaa, kiireistä vaikutelmaa vaan ennen kaikkea voimakkaan, joustavan ja maatavoittavan.
Englanninspringerspanielin tulee näyttää liikkuessaan hyvin ryhdikkäältä; se kantaa itsensä hyvin ilman että sitä pitää esimerkiksi näyttelyssä hihnasta roikottaa. Kauneimmillaan springerin liikkeet näyttelykehässä ovat vapaalla hihnalla juoksutettuna, edellyttäen tietenkin sitä että sillä on rodunomainen ryhti.


 



 

3. Takaliikkeet

Takaapäin tarkasteltuna takaliikkeet ovat suorat ja melko leveät. Toivotut matalat kintereet näkyvät hyvin ja niiden liike on joustavaa ja tehokasta. Voimakkaassa takapotkussa tulee päkiöiden tulla ääriasennossa näkyviin; tällöin takapotku on suuntautunut oikein ja kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa. Usein nähty virhe on takaliikkeiden ahtaus etenkin kintereiden kohdalta. Toinen tyypillinen virhe on kintereiden löysyys, jolloin liikkeet vaikuttavat epävakailta.


4. Liikkeiden arvostelusta

Englanninspringerspanielin maatavoittava, voimakas ja kaunis askel pääsee oikeuksiinsa melko vauhdikkaasti juoksutettuna mieluimmin vapaalla hihnalla. Johtuen lapojen voimakkaasta osallistumisesta etuliikkeeseen on hyvillä liikkujilla usein vaikeuksia liikkua pienissä kehissä, joissa on jatkuvasti kaarrettava ja muutettava liikkeen suuntaa. Lapaluu kallistuu kaarteissa sisäkiertoon, jolloin kehän puoleinen eturaaja kiertyy rungon alle ja liikeradat monimutkaistuvat. Englanninspringerspanieleita ei pitäisi arvostella liian pienissä kehissä. Mikäli on vähänkään epäselvyyttä, toimiiko sivusta katsoen kaikki liikeratoihin osallistuvat nivelet oikein, on hyvä katsoa liikkeet uudelleen hitaammin juoksutettuna. Tosin jos vauhti hidastuu liikaa, springeri alkaa usein helposti peitsata, mikä on sille rodunomainen tapa liikkua hitaassa liikkeessä.


 



 



 

*****************************************
 

 

KARVAPEITE

 


 Kaunis narttu, jolla oikea turkinlaatu ja riittävä määrä hapsuja.
Enemmänkin hapsuja voi olla, mutta tämäkin määrä nartulla riittää.
Uroksilla on hieman enemmän hapsutusta.


 

”Tiivis, suora ja säältä suojaava, ei koskaan karkea.
Korvat, runko ja raajat kohtuullisen hapsuiset.”
Springeri ei ole varsinaisesti niin sanottu turkkirotu.
Kaunis turkki kuitenkin viimeistelee muuten rodunomaisella koiralla kokonaiskuvan.
Turkin tietysti täytyy olla säänkestävä kun on kyseessä noutava lintukoira. Springerillä on pohjavilla ja peitinkarva. Peitinkarva on suoraa, enintään hyvin loivasti laineilevaa, hieman silkkisen tuntuista.
Hapsuja on kohtuullisesti. Jonkin verran on liiallisen runsaita turkkeja. Etenkin amerikkalaislinjaisilla koirilla turkki saattaa olla huomattavan runsas ja pitkä, mikä ei ole enää ole rodunomaista. Springeri on trimmattava rotu, mutta trimmaaminen ei saa olla liian voimaperäistä, vaan lopputuloksen pitää olla luonnollisen näköinen mutta siisti. Jos turkin huonokuntoisuus selvästi heikentää kokonaiskuvaa, on sillä merkitystä ulkomuotoarvostelussa.


 

 

*****************************************

 

VÄRI

 

”Maksavalkoinen, mustavalkoinen tai jompi kumpi näistä väreistä tan-merkein.”
Pohjoismaissa tuskin on yhtään värivirheellistä springeriä. Värien jakautumisella ei ole merkitystä. On valkovoittoisia värityksiä, on musta/maksavoittoisia; on tietenkin suotavaa että sitä väriä jota on vähempi olisi kuitenkin vähintään 10% koko pinta-alasta, jotta koira ei ole yksivärisen näköinen. Maksanväri helposti palaa kesällä, koirille tulee niinsanottu kesäturkki; mikäli se heikentää yleisvaikutelmaa, vaikuttaa se ulkomuotoarvostelussa.
Tan-merkit sijaitsevat samoissa paikoissa kuin muillakin spanieliroduilla. Niiden puuttellisuus ei ole olennainen virhe tällä rodulla. Maksa-valko-tan väristen koirien silmien väri on usein hieman keskimääräistä vaaleampi.

 

Miellyttävät feminiiniset nartun päät, joissa kauniit tan-merkit.


 

*****************************************
 

 

KOKO

 

Rotumääritelmän mukaan ihannekoko on noin 51 cm.

Käytännössä nartut ovat hieman pienempiä kuin urokset. Hyväkokoisen nartun koko vaihtelee 49-51 cm välillä, kun taas hyväkokoiseksi voidaan laskea 51-53 cm kokoiset urokset. 52 cm korkea narttu ja 54 cm korkea uros vielä menettelevät, mutta näistä lukemista ja etenkin niistä ylöspäin voidaan puhua kookkaista koirista. Kun kokoa on reilusti liikaa, kärsii rotutyyppi, samoin kuin tietysti liian pienikokoisilla. Maassamme harvemmin tapaa liian pienikokoisia, sen sijaan kookkaita on nykyään paljon.

Liian pieniä springereitä näkee muissakin pohjoismaissa yleensä harvemmin, mutta matalaraajaisuus on melko tavallinen virhe. Koot ovat jälleen viime vuosina lähtenee maassamme kasvusuuntaan ja nykyään on tavallista, että urokset ovat kooltaan luokkaa 54-57 cm. Käytännössä 56-57 cm alkaa uroksella olla sen verran suuri koko, että se vaikuttaa jo rotutyyppiäkin heikentävästi ja heikentää kyllä näyttelymenestystä.


 

*****************************************
 

 

ENGLANNINSPRINGERSPANIELIN IKÄ
JA SEN VAIKUTUS ARVOSTELUUN

 

Englanninspringeri on hitaasti kehittyvä rotu. Käytännössä sen pään, rungon sekä liikkeiden koordinaation voidaan olettaa kehittyvän noin 3-vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen myönteinen kehitys on epätodennäköisempää, joskin mahdollista. Etenkin urokset saattavat kehittyä vielä tämän jälkeenkin ja on koiria, jotka ovat parhaimmillaan vasta veteraani-iän kynnyksellä.
Noin 9-10 -vuotiaana springerin biologinen kello alkaa tikittää kiivaammin. Lihaksisto alkaa rapistua, pää kuivua ja liikkeet jäykistyä lihasten kimmoisuuden vähentymisestä johtuen.
Nuorella koiralla liikkeissä ja selässä on usein ikään liittyvää löysyyttä, josta ei tule rangaista. Etenkin sellaisilla koirilla, joilla on rodunomaiset liikkeet, on usein nuorena löysyyttä liikkeissä.

Nuori englanninspringeri saa ja sen pitääkin näyttää ikäiseltään. Siltä ei vielä tule vaatia täydellistä runkoa ja liikkeiden koordinaatiota. Vanhaa koiraa arvostellessa tulee ottaa huomioon iän aiheuttama yleinen kuivuminen. Nuoren koiran pää tulee arvostella nuoren koiran päänä. Usein nuorilla springereillä otsa on korostunut ja kallo ei vielä ole täysin muotoutunut. Silmien väri ei myöskään vielä ole valmis; se tummuu yleensä 2-3 -vuotiaaseen saakka.

 

Kaunis englanninspringerinarttu kuvattuna 7 kuukauden iässä ja 2-vuotiaana.


 


Urokset kehittyvät usein hitaammin. Vasemmalla 2-vuotias uros, oikealla sama koira 6-vuotiaana,
sekä alla kuva samasta koirasta 9-vuotiaana.